Tänään päättyvä viikko on ollut ehkä raskain matkaajalle; parempi puoliskoni lensi maanantaina kotiin, ihastuttava maccini ylikuumeni niin pahasti, ettei näyttänyt puoleentoistapäivään elonmerkkejä, netti katkesi taas ja kaksi ulkona vietettyä iltaa vaati veronsa rokuliin nukkumisella.
Mutta onneksi viikkoon mahtui myös positiivisia asioita. Ensinnäkin, löysin parhaan lääkkeen koti-ikävään ja jostain syystä se on leffateatteri. 5 minuutin kävelymatkan päässä kotioveltani on valtavan iso elokuvakeskus, jossa pyörii onneksi myös ei-dubattuja leffoja. Ja mikä parasta, hedonistiset ranskalaiset myyvät makutajunnan räjäyttävän hyvää jäätelöä ala-aulassa. Mikä olisikaan parempaa, kuin ottaa mukaan iso kippo rommirusina-kermajätskiä ja istua pariksi tunniksi pimeään :) Kävimme katsomassa Black Swanin, joka osoittautui erittäin hyväksi.
Keskiviikkona istuimme iltaa kanadalaisen luona ja söimme juustoja, joimme viiniä ja soittelimme illan ratoksi kitaraa ja puhuimme maailmaa paremmaksi paikaksi. Illan jännittäväksi teki se, että espanjalainen ilmoitti menevänsä seuraavana päivänä kampaajalle ja leikkaavansa pitkät hiuksensa lyhyiksi. Koimme tietenkin kanadalaisen kanssa lapsuutemme barbie-nukkeunelmien tulleen todeksi ja tarjouduimme leikkimään kampaajaa, ennen kuin varsinainen hiustenleikkaaja pääsisi seuraavana päivänä asialle. Siispä otimme sakset ja leikkasimme hienon uuden kuontalon espanjoolalle. Illalla kampaus näytti aivan upealta, mutta seuraavan aamun kankeassa valossa totesimme, että ehkä kauppatieteellinen opintosuuntaus oli parempi vaihtoehto meille kuin kampaajakoulu :D Noh, tulipahan kokeiltua ja no harm done!
Jos Ranskassa on joku hienoa, niin ne ovat kenkäkaupat. Niitä on joka kulmassa, tarjonta vaikuttaa rajattomalta ja varsinkin korkokenkähyllyt loistavat kaikissa sateenkaaren väreissä ja muodoissa niin, että pieni ihminen voi hyvin harvoin vastustaa kiusausta astua sisään kauppaan "vain katselemaan". Tähän mennessä olen ostanut vasta kolmet kengät, joten vielä ollaan ruodussa, mutta veikkaan, että kun lämpömittari pamahtaa 15-20 asteen välille, niin korkkarit ja kesäsandaalit löytävät pian tiensä kenkäkaappiini. (Äiti, lähetä rahaa!) :D
Päätimme siis perjantain ratoksi lähteä Emilian kanssa kiertelemään kauppoja ihan vain huvin vuoksi. Huvi kuitenkin muuttui lompakolle hyvin raskaaksi jossain vaiheessa, joten muutaman shoppaustunnin jälkeen vetäydyimme kotiini. Vietimme alkuiltaa 8 hengen poppoolla ja siitä sitten liikuimme Pigallen alueelle pariin baariin. Ajankulkua on vaikea seurata iltahippaloissa täällä, sillä kuppilat eivät mene kiinni neljältä, vaan saattavat olla auki parhaassa tapauksessa 7n korville. Katsoin kelloa siis vasta viiden aikaan, jolloin lähdimme taivaltamaan kohti kotia.
Nälkä yllätti tietenkin tuohon aikaan, joten pysähdyimme ensimmäisen ruokapaikan eteen, jonka löysimme ja menimme sisään. Kokemus oli vähintäänkin sanottuna hieman outo, sillä kello oli viisi aamuyöstä, olimme jo väsyneitä juhlijoita ja kun menimme ravintolaan, meidät istutettiin pöytään, jossa oli valkoiset pöytäliinat ja asiallinen pöytiintarjoilu. Söin maailman parhaat calamares a la romanat eli friteerattua mustekalaa ja joimme viiniä. Täytyy sanoa, että tämä voitti ehdottomasti Suomen pakkasissa nakkikioskilla jonottelun ryysiksessä neljän maissa. Ranska 1 - Suomi 0.
Koska jätin kauppatieteellisen oppilasjärjestö Enklaavin puheenjohtajan viitan harteiltani juuri ennen kuin lähdin Pariisiin, niin ajattelin, että oppilasaktiiviurani oli saatettu jo arvokkaasti loppuun. Vaan toisin kävi. Juttelin paikallisen "presidenten", Jessien kanssa yksi ilta siitä, että olemme tavallaan kollegoja. Hän innostui tästä todella paljon ja aloimme jutella oppilasjärjestön toiminnasta yleensäkin. Hän myös kertoi tarvitsevansa apua jonkun asian kanssa ja kertoi soittelevansa myöhemmin. Tiistaipäivänä puhelimeni soi ja tapasimme Jessin kanssa. He aikovat järjestää ensimmäiset vuosijuhlansa kevään lopulla ja tarvitsivat tietoja siitä, mitä juhlissa tehdään, ketä kutsutaan, missä pidetään, paljonko rahaa tulisi käyttää... Siis kaikkea mahdollista :)
Koska järjestin juhlat pari vuotta sitten Lappeenrannassa ja viime vuonna hallituksemme järkkäsi myös juhlat, olin oikea henkilö auttamaan heitä. Joten laadin heille paperinivaskan ohjeistukseksi ja budjetiksi juhlia varten, ja lopputulos on se, että tämä kyseinen pariisilainen kauppis järkkää vuosijuhlansa täysin lappeenrantalaisten juhlien pohjalta! :) Kyllä saa Enklaavi olla ylpeä :) Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että meikäläinen toimii konsulttipalveluna paikalliselle hallitukselle koko kevään. Ei pääse ainakaan koti-ikävä yllättämään, kun pääsee taas järjestämään jotain. Näinhän se näköjään menee; kerran aktiivi, aina aktiivi.
Tänään on kuukauden ensimmäinen sunnuntai eli kaikkiin museoihin pääsee ilmaiseksi, joten lähdemme viettämään päivää "museoiden" ja suuntaamme illalliselle johonkin päin Pariisia, taidanpa kokeilla yhtä ravintoloista joita minulle suositeltiin edellisen blogini alle! :)
Au revoir! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti