Huh hellettä ja kauhistus kiirettä!

Pariisin kevät meni aika nopeasti ohi, sillä nyt voi jo sanoa, että kun elohopea pamppailee 20 asteen tuntumassa, on tämä suomalaiselle kuin kesä! Eilen juhlistimmekin aurinkoista perjantaita piknikillä Sacre-Coeurin portailla. Suuntasimme aamupäivällä kohti Pigallen Carrefouria ja nappasimme mukaamme kaikkea ihanaa naposteltavaa. Ranskalaisissa kaupoissa hyvää on se, että jokaisesta piknikille sopivasta ruuasta on tehty matkakoko. Täytimme ostoskorin chorizolla, ciabattalla, croissanteilla, viikunahillolla, erilaisilla juustoilla ja pikkusuolaisilla sekä tietysti mansikoilla ja kuohuviinillä. Oli hieman erilaista tehdä ryhmätyötä tällaisissa puitteissa kuin koti-yliopiston työtilassa :) Illalla siirryimme viettämään erään suomalaisen synttäreitä Bastillen alueelle herttaiseen pikkubistroon ja sieltä otimme taksin toisiin juhliin Porte de Saint Oueniin. Sieltä olikin sitten hyvä kävellä myöhemmin kotiin. 

Elo Ranskassa on viimein käynyt jo helpon tuntuiseksi. Suurin koti-ikävä on selätetty ja Pariisi alkaa viimein tuntua kodilta. Tähän ehkä vaikuttaa se, että lukukausi on tällä hetkellä puolivälissä, joten midterm -kokeita ja ryhmätöitä alkaa kasaantua ruuhkaksi asti. On hassu ajatella, että kesäkuun puoliväli, jolloin vaihtoni loppuu, ei enää olekaan niin kaukana, sillä vaikeimpina aikoina täällä on tuntunut siltä, ettei tämä lopu koskaan :D 

Vaikka lukukausi on verrattain lyhyt, on koulullamme kuitenkin kaksi viikon lomaa. Jälkimmäinen niistä osuu pääsiäisviikkoa edeltävälle viikolle, joten mikä olisikaan mukavampaa kuin lähteä pikku lomalle! Varasimme toissapäivänä lennot Sevillaan yhdessä espanjalaisen ja kanadalaisen kanssa. Lähdemme viettämään viisipäiväisen rentoutusloman Espanjan aurinkoon ja mikä parasta, asumme espanjalaisen eli Gracian vanhempien luona koko ajan. En muuten olisi niin innoissani, mutta koska omat vanhempani ovat olleet aina innokkaita espanjalaisen ruokakulttuurin vaalijoita, on mukava mennä opettelemaan, kuinka aito espanjalainen kokkaa kotioloissa paellaa, calamares a la romania, aliolia ja patatas fritasia. Upeaa, mahtavaa.

Mutta vaikka espanjalainen keittiö on tuleva tutuksi aivan muutaman viikon sisällä, niin kouluni tekee kyllä kaikkensa, että ranskalainen ruokakulttuuri tulisi tutuksi opiskelijoille; ensi viikolla järjestetään jonkun kokkauskoulun tiloissa suklaailta, jossa valmistetaan suklaakakkuja, tehdään suklaafondueta ja maistellaan erilaisia suklaita. Ah, ihanaa! 

Koulu on muutenkin petrannut nyt vaihto-opiskelijoiden viihtymisen saralla. Torstaina kävimme musee d'Orsayssa erään opettajamme johdolla, joka on entinen opas. En muista, milloin viimeksi olisin saanut näin kattavan, kolmetuntisen taideähkyn. Myönnettäköön, että 15 minuuttia jokaisen taulun tai veistoksen edessä alkoi tuntua loppua kohden hieman pitkähköltä, mutta then again, tiedänpäs nyt, että kenen taidemaalarin tyttöystävä vaihtoi lennosta toiseen maalariin ja miten se vaikutti mihinkin hänen teokseensa. Seuraavana turistikierroskohteena on kierros oopperaan, jota odotan aivan innolla. Pääsemme kuulemma paikkoihin, joihin ei normaalisti pääsisi. Vielä upeampaa ja mahtavaa! Pisteet siis koululle oppilaidensa kultturellista sivistämisestä! =)

Sivistystä on luvassa tänäänkin, sillä tapaan erään viulistin, jonka kanssa menemme katsomaan St Germain de Presin kirkkoon katsomaan viulukonserttia. Odotan innolla, sillä en ole melkein nyt kahteen kuukauteen soittanut itse kunnolla mitään soitinta, saatika kerinnyt vielä eksplooraamaan klassisen musiikin tarjontaa Pariisissa. 

Ensi viikolla olisi tarkoitus tavata yksi suomalainen laulajatyttö, jonka kanssa mietimme yön tunteina perustavamme duon ja alkaa ravintolamuusikoiksi :) No, jää nähtäväksi, miten käy, mutta tulipahan ainakin suunniteltua!

Nyt on taas vaihteeksi hoppu, eihän kirkkoon sovi mennä myöhässä. Kultturellia viikonloppua kaikille! =) 

Sopeutuako vaiko eikö?

Ranskalainen koulusysteemi on aivan oma lukunsa. Käyn tällä hetkellä neljää kurssia, jotka on aikataulutettu niin, että koulua on vain maanantaisin ja tiistaisin. Suomalainen ja ranskalainen systeemi eroaa toisistaan huomattavasti. Suomessa paljolti viljeltyä akateemista varttia ei tunnisteta Ranskassa, sillä ainakin minun koulussani suurin synti, jonka voit tehdä, on saapua tunnille myöhässä.

Koulu sijaitsee Leonard de Vinci -rakennuksessa, jonka sisällä on muutama eri koulu. ESCE:lle on tästä tilasta varattu opetukseen 8., 9. ja 10. kerros. Käytävien päädyistä on hienot näkymät La Defenseen ja Courbevoieen, mutta hienoisen käytännön ongelman aiheuttaa se, että koko koulun väki käyttää kuutta hissiä. Joten kun tunneilla pitää olla aina ajoissa, kaikki ovat tietenkin menossa hisseillä samaan aikaan ja tästä kehkeytyy välillä suuriakin ruuhkia. Onneksi en kuitenkaan pelkää korkeita paikkoja tai ahdistu ahtaudesta, muuten voisi olla näissä koulun tiloissa vaikeita hetkiä.

Olin jotenkin kuvitellut ennakkoon, että opetuskulttuuri olisi täällä hyvinkin letkeää ja manjaana-meininkistä, mutta täällä ollaankin suht tiukkoja joka asiassa. Kuten sanoinkin, tunneilta myöhästyminen on jotain, jota vain ei tule tehdä. Täällä on turha yrittää selvitä selityksillä ("kävelin sumussa koulun ohi" tai "juutuin hissiin"), koska yleensä opettajat vain ärsyyntyvät tunnin keskeytyksestä jo valmiiksi. Jos myöhästyy, opettajan ei ole mikään pakko hyväksyä oppilasta tunnilleen. Tämä on sinänsä vähän huono homma, sillä arvosanat määräytyvät 50%:sti tuntiaktiivisuudesta, ja jos on koko keväänä pois enemmältä kuin yhdeltä tunnilta, saa kurssista automaattisesti huonon.

Se siitä letkeydestä =) Itsehän kroonisena myöhästelijänä ja akateemisen vartin suurkuluttajana koen aina välillä metrossa turhautumisen hetkiä, kun kello juoksee nopeammin kuin allekirjoittanut. Tähän asti olen selvinnyt ajoissa tunneille, mutta olen jo kehitellyt muutaman varmasti toimivan tekosyyn, jos joskus hieman myöhästynkin.

Kun ranskalaiset ovat kerran niin tarkkoja aikatauluistaan, luulisi, että he olisivat myös huomanneet ongelman siinä, että kun iltapäivätunti loppuu klo 16.30, niin iltatunti alkaa 16.30. Moisella kiireellä siirtyminen vaatii ilmeisesti teleportin, jota ei ole vielä ainakaan löytänyt, joten olen aina muutaman minuutin myöhässä jälkimmäiseltä kurssiltani. Tähän asti olen kuitenkin juuri ja juuri ehtinyt opetuksen alkuun, mutta odotan innolla sitä päivää, kun saan poissaolomerkinnän ja tunnilta hylkäyksen sen takia, että olin jumissa edellisellä luennolla :D Luulisin, että siinä vaiheessa alkaa taas ranskan kieli sujua ongelmitta, jos pääsen suutahtamaan ranskalaisen kulttuurin toimimattomuudesta tässä aiheessa.

Olen tottunut olemaan aina menossa ja siihen, että aina on asioita paljon tehtävänä, joten nyt 6 viikon jälkeen tämä stressittömyys alkaa muuttua itsessään jo stressaavaksi. Se, ettei tarvitse huolehtia kuin itsestään ja omasta ohjelmastaan, on muuttunut rentouttavasta ahdistavaksi :D Kun puitteena on Pariisin kaikki mahdollisuudet ja aikaa käytettävissä, huomaankin olevani jatkuvasti lomamielellä. Se olisi muuten hirvittävän hauskaa, mutta tosiaan, koska olen tottunut koko ajan tekemään jotain, reissaamaan johonkin, saavuttamaan deadlinejä, huolehtimaan jostain, niin nyt kun kaikki tuo on poissa ja voi käyttää aikansa vain itseensä, tuntuu elämä oudolta. Jos haluan, voin istua kahvilla kolme tuntia tai mennä nukkumaan yöllä milloin tahansa ja lähteä ulos vaikka nyt heti, jos siltä tuntuu. Jonkinasteinen kriisi on siis käynnissä, katsotaan, miten sen kanssa käy :)

Ravasin viime viikolla kahtena päivänä pitkin Pariisia etsimässä hotellia, jossa soittaa pianoa. Pienen toimiala-analyysin jälkeen huomasin, että kilpailen 60-vuotiaita miehiä, usein puolalaisia vastaan, jotka ovat soittaneet kymmeniäkin vuosia tietyissä paikoissa. Harmi, Ritziin tai Four Seasonsiin olisin mielelläni mennytkin! Mutta vielä ei ole aika heittää pyyhettä kehään, sillä jos jostain kaupungeista löytyy pianistille paikkoja, niin se on kyllä tämä. Täytyy vain löytää joku pää, josta aloittaa. Odotan innolla, kuinka käy. Toivottavasti pääsisin vähän soittelemaan työkseni, sillä Seinen vieressä olevan gallerian pitäjä alkaa varmaan pikkuhiljaa kyllästymään minuun, koska olen käynyt soittamassa gallerian flyygeliä siellä, ja mikä parasta, se on samanlainen kuin kotona! :)

Nyt täytyy käydä kouluhommien kimppuun, jotta ehdin huomenna aikaisin koululle :) Au revoir!

Kerran aktiivi, aina aktiivi.

Sunnuntaipäivää aurinkoisesta Pariisista! Sää on hieman viileä, mutta niin keväisen aurinkoinen ja luontokin alkaa pikkuhiljaa kukkia kevään merkiksi. Ihanaa!

Tänään päättyvä viikko on ollut ehkä raskain matkaajalle; parempi puoliskoni lensi maanantaina kotiin, ihastuttava maccini ylikuumeni niin pahasti, ettei näyttänyt puoleentoistapäivään elonmerkkejä, netti katkesi taas ja kaksi ulkona vietettyä iltaa vaati veronsa rokuliin nukkumisella. 

Mutta onneksi viikkoon mahtui myös positiivisia asioita. Ensinnäkin, löysin parhaan lääkkeen koti-ikävään ja jostain syystä se on leffateatteri. 5 minuutin kävelymatkan päässä kotioveltani on valtavan iso elokuvakeskus, jossa pyörii onneksi myös ei-dubattuja leffoja. Ja mikä parasta, hedonistiset ranskalaiset myyvät makutajunnan räjäyttävän hyvää jäätelöä ala-aulassa. Mikä olisikaan parempaa, kuin ottaa mukaan iso kippo rommirusina-kermajätskiä ja istua pariksi tunniksi pimeään :) Kävimme katsomassa Black Swanin, joka osoittautui erittäin hyväksi. 

Keskiviikkona istuimme iltaa kanadalaisen luona ja söimme juustoja, joimme viiniä ja soittelimme illan ratoksi kitaraa ja puhuimme maailmaa paremmaksi paikaksi. Illan jännittäväksi teki se, että espanjalainen ilmoitti menevänsä seuraavana päivänä kampaajalle ja leikkaavansa pitkät hiuksensa lyhyiksi. Koimme tietenkin kanadalaisen kanssa lapsuutemme barbie-nukkeunelmien tulleen todeksi ja tarjouduimme leikkimään kampaajaa, ennen kuin varsinainen hiustenleikkaaja pääsisi seuraavana päivänä asialle. Siispä otimme sakset ja leikkasimme hienon uuden kuontalon espanjoolalle. Illalla kampaus näytti aivan upealta, mutta seuraavan aamun kankeassa valossa totesimme, että ehkä kauppatieteellinen opintosuuntaus oli parempi vaihtoehto meille kuin kampaajakoulu :D Noh, tulipahan kokeiltua ja no harm done! 

Jos Ranskassa on joku hienoa, niin ne ovat kenkäkaupat. Niitä on joka kulmassa, tarjonta vaikuttaa rajattomalta ja varsinkin korkokenkähyllyt loistavat kaikissa sateenkaaren väreissä ja muodoissa niin, että pieni ihminen voi hyvin harvoin vastustaa kiusausta astua sisään kauppaan "vain katselemaan". Tähän mennessä olen ostanut vasta kolmet kengät, joten vielä ollaan ruodussa, mutta veikkaan, että kun lämpömittari pamahtaa 15-20 asteen välille, niin korkkarit ja kesäsandaalit löytävät pian tiensä kenkäkaappiini. (Äiti, lähetä rahaa!) :D 

Päätimme siis perjantain ratoksi lähteä Emilian kanssa kiertelemään kauppoja ihan vain huvin vuoksi. Huvi kuitenkin muuttui lompakolle hyvin raskaaksi jossain vaiheessa, joten muutaman shoppaustunnin jälkeen vetäydyimme kotiini. Vietimme alkuiltaa 8 hengen poppoolla ja siitä sitten liikuimme Pigallen alueelle pariin baariin. Ajankulkua on vaikea seurata iltahippaloissa täällä, sillä kuppilat eivät mene kiinni neljältä, vaan saattavat olla auki parhaassa tapauksessa 7n korville. Katsoin kelloa siis vasta viiden aikaan, jolloin lähdimme taivaltamaan kohti kotia. 

Nälkä yllätti tietenkin tuohon aikaan, joten pysähdyimme ensimmäisen ruokapaikan eteen, jonka löysimme ja menimme sisään. Kokemus oli vähintäänkin sanottuna hieman outo, sillä kello oli viisi aamuyöstä, olimme jo väsyneitä juhlijoita ja kun menimme ravintolaan, meidät istutettiin pöytään, jossa oli valkoiset pöytäliinat ja asiallinen pöytiintarjoilu. Söin maailman parhaat calamares a la romanat eli friteerattua mustekalaa ja joimme viiniä. Täytyy sanoa, että tämä voitti ehdottomasti Suomen pakkasissa nakkikioskilla jonottelun ryysiksessä neljän maissa. Ranska 1 - Suomi 0. 

Koska jätin kauppatieteellisen oppilasjärjestö Enklaavin puheenjohtajan viitan harteiltani juuri ennen kuin lähdin Pariisiin, niin ajattelin, että oppilasaktiiviurani oli saatettu jo arvokkaasti loppuun. Vaan toisin kävi. Juttelin paikallisen "presidenten", Jessien kanssa yksi ilta siitä, että olemme tavallaan kollegoja. Hän innostui tästä todella paljon ja aloimme jutella oppilasjärjestön toiminnasta yleensäkin. Hän myös kertoi tarvitsevansa apua jonkun asian kanssa ja kertoi soittelevansa myöhemmin. Tiistaipäivänä puhelimeni soi ja tapasimme Jessin kanssa. He aikovat järjestää ensimmäiset vuosijuhlansa kevään lopulla ja tarvitsivat tietoja siitä, mitä juhlissa tehdään, ketä kutsutaan, missä pidetään, paljonko rahaa tulisi käyttää... Siis kaikkea mahdollista :)

 Koska järjestin juhlat pari vuotta sitten Lappeenrannassa ja viime vuonna hallituksemme järkkäsi myös juhlat, olin oikea henkilö auttamaan heitä. Joten laadin heille paperinivaskan ohjeistukseksi ja budjetiksi juhlia varten, ja lopputulos on se, että tämä kyseinen pariisilainen kauppis järkkää vuosijuhlansa täysin lappeenrantalaisten juhlien pohjalta! :) Kyllä saa Enklaavi olla ylpeä :) Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että meikäläinen toimii konsulttipalveluna paikalliselle hallitukselle koko kevään. Ei pääse ainakaan koti-ikävä yllättämään, kun pääsee taas järjestämään jotain. Näinhän se näköjään menee; kerran aktiivi, aina aktiivi. 

Tänään on kuukauden ensimmäinen sunnuntai eli kaikkiin museoihin pääsee ilmaiseksi, joten lähdemme viettämään päivää "museoiden" ja suuntaamme illalliselle johonkin päin Pariisia, taidanpa kokeilla yhtä ravintoloista joita minulle suositeltiin edellisen blogini alle! :) 

Au revoir! :)