Ranskalaisuuksia

Sain tietää Pariisiin lähdöstäni melkein yli vuotta ennen kuin koko matka alkoi. Kahmin käsiini sylittäin matkaoppaita, luin vaihto-opiskelijoiden matkaraportteja ja tutkin googlemapsin avulla tulevat asuinseutuni niin läpikotaisin, että tänne päästessäni tuntui, kuin olisin kävellyt pitkin vanhoja, tuttuja alueita.

Vaikka olin mielestäni valmistautunut erittäin hyvin tuleviin koitoksiin, huomasin kuitenkin pian saapumiseni jälkeen, että kaikki maailman matkaoppaatkaan eivät auta, kun kyseessä on niinkin jännittävä metropoli kuin Pariisi.

Ensinnäkin, toivon, että joku kirjoittaisi opuksen, joka olisi suunnattu vain nuorille pohjoismaisille vaaleille neidoille. Tällaisen lukeneena olisin todennäköisesti osannut väistää takavasemmalle sitä limaisen näköistä arabikanssamatkustajaa metrossa, joka katsoi parhaaksi tehdä tuttavuutta puristamalla pikaisesti suomalaista takamustani ruuhkatunnin aikaan. Tosin, jos joku aikoo kirjoittaa tällaisen matkaoppaan, niin ehdotan, että selviytymiskeinoksi tällaisesta tilanteesta lisätään vinkiksi se, että naisten kannattaa pitää isoa ja mahdollisimman kovapohjaista käsilaukkua mukanaan. Kokemuksen perusteella ja arabimiehen äänestä päätellen tekee kipeää, kun sellaisen kanssa hutaisee mokomaa puristelijaa. Pisteenä i:n päälle on hyvä vielä katsoa tunkeilijaa ylimielisesti ja naurahtaa kylmästi. Näin häpeän tunne toiselle osapuolelle on taattu. :D 

Samaisessa matkaoppaassa voisi olla maininta yöelämäkulttuurista ja erityisesti kovaäänisestä ja hyväntuulisesta käyttäytymisestä öisin. Koska Pariisi on tungettu täyteen asuntoja, jotta kaikki halukkaat pääsisivät asumaan kyseisessä rakkauden kaupungissa, tarkoittaa se myös sitä, että vilkkaassa baarikaupunginosassakin on asuntoja ja niissä ihmisiä, jotka haluavat nukkua öisin. Täytyy mainita, että muuten niin miehekkään näköiset, usein afrikkalaistaustaiset bodenneet portsarit ovat hilpeä näky, kun he  pistävät sormensa suulle tehdäkseen merkin kuiskauksesta, kun lähdet baarista ulos. Tästä pitäisi tietenkin ymmärtää olla hiljaa ja kunnioittaa nukkuvia lähialueen asukkaita. 

Tätä muistutusta olisi ehdottomasti kannattanut kuunnella lauantai-iltana, kun lähdimme isolla joukolla pois paikallisesta yökerhosta. (Pieni vinkki muuten Pariisinmatkaajille, jotka tajuavat kesken kaupunkiloman valinneensa väärän kohteen ja tahtovat sittenkin rannalle: Bastille'n alueelta löytyy baari, joka on nimensäkin mukaisesti ranta. Lattiat ovat täynnä hiekkaa ja ilmastoinnin puute johtaa siihen, että olo on kuin turkkilaisella hiekkarannalla parhaimpana lomakautena.) Kun lähdimme tästä samaisesta yökerhosta kohti seuraavia seikkailuja, seurueemme fiilis oli niin hyvä, että kun jostain kummasta seurueeseemme liittyi mies kitaran kanssa, aloimme tietenkin kaikki laulaa yhdessä rajat ylittävää Oasiksen Wonderwall -laulua. Unohdimme kokonaan portsareiden hyssyttelyt ja annoimme palaa oikein tunteella, olimmehan juuri selvinneet noin 40-asteisesta rantabaarista ulos ihanaan viileyteen.

Kaikkia sulosävelemme eivät kuitenkaan miellyttäneet, sillä kesken laulumme kliimaksin viereisessä kerrostalossa asuva mademoiselle kyllästyi meihin ja heitti päällemme ämpärillisen vettä. Ja sitten toisen. Ja jotta hän todella sai viestinsä perille, kolmannen. Valtavan kikatuspyörremyrskyn jälkeen pahoittelimme solvauksia latelevalle naiselle lauluamme ja olimme oikeastaan tyytyväisiä siihen, että saimme vähän viilennystä kuumuuteemme! 

Yksi asioista, joista todella luin ennen matkalle lähtöäni, olivat ranskalaisen kulttuurin mukaiset kauppajonot. Muistan ajatelleeni koti-Suomen S-marketin "ruuhkajonossa" seistessäni, että kuinka hitaita jonot nyt muka voisivat olla missään muuallakaan, liiottelultahan tuo vaikuttaa! Olin väärässä. Todella väärässä. Viimeksi tänään vietin kauppajonossa 40 minuuttia ostoksinani nippu kopiopaperia ja paketti yliviivauskyniä. 

Ranskalaiset kipuavat kassatehottomuudessaan aivan uusiin sfääreihin. Asiakaspalvelun käsite on tainnut hävitä käännöksessä, sillä hymyilevät kassatyöntekijät ovat harvemmassa kuin tryffelit ja vaihtorahojen kanssa saa olla kärppänä. Itsehän yritin sönköttää "shömapel"-ranskallani paikallisen ruokakaupan kassalle, että viisikymppisestä kuuluisi saada kahvipakettiostosten jälkeen takaisin vähän enemmän kuin reilu kaksikymppinen. Kassa ei ymmärtänyt millään ja tuloksena oli vartijoiden kutsu paikalle, koska aiheutin täyden sekaannuksen kassalla. Jonossa jälkeeni odottava temperamenttinen täti papatti kovaa tahtia minulle jotain ranskaksi. Koska en ymmärtänyt sanaakaan tädin puheista, hän selvästikin ajatteli olevansa ystävällinen ja korotti ääntänsä ja jatkoi puhetta kiristynyt ilme kasvoillaan, jotta ymmärtäisin paremmin. Positiivisesti ajateltuna, ranskan kielitaitoni taisi koheta muutaman sadattelusanan verran :D Englantiahan kumpikaan näistä lähelläolevista ei suostunut puhumaan, mutta onneksi paikallehuikattu ystävällinen kassavartija ymmärsi universaalia hymyn kieltä ja sain vihdoin oikeat vaihtorahani takaisin. Opiskelijabudjetin kanssa eläminen Pariisissa opettaa olemaan tarkkana. 

Koska valitsin kurssini viisaasti, minulla on koulua vain maanantaista keskiviikkoon, joten huomenna alkaa viikonloppu ja lähdemme viettämään kavereiden kanssa turistiviikonloppua. Ensimmäisenä vuorossa on suosikkipaikkani koko Pariisissa; Notre Dame. Kellonsoittajan etsimisen jälkeen suuntaamme superhalvoille vaatekaupoille Koillis-Pariisiin ja illalla syömään ulos toivottavasti etanoita -nams!

Ihanaa ja pitkää viikonloppua odotellessa siis! Au revoir!